Olin jo lahjakkaasti unohtanut että sillon alussa Saanalla oli toinen munuaisista turvoksissa koska kasvain oli siihen painanut ja estänyt sitä kunnolla toimimasta. Saanalle yritettiin laittaa stentti sinne että olisi munuainen päässyt tyhjentymään mutta se ei onnistunut. Sillon sitten laitettiin kyljestä letku sisään ja pussi ulkopuolelle roikkumaan. Saanaa se ei kyllä hirveesti haitannu se letku. Äitini teki pussille olkalaukun joka helpotti päivittäistä elämää.

En muista enään miten sitä iltasin hoidettiin, mutta joka ilta sille jotain tehtiin. Yhtenä päivänä Saana sitten tuli kipeeksi ja havaittiin bakteeri siellä letkussa. Muistan vielä että oli perjantai ilta kun sairaalaan mentiin. Todettiin että se pitää ottaa pois että Saana ei tule kipeemmäksi. Päivystävä kirurgi paikalle ja hetken pohdittuaan vedettiin letku kyljestä ulos. En muista vedettiinkö se siellä huoneessa ulos mutta sellanen hämärä muistikuva on asiasta. Sitten alko ohot kuulua kirurgin suusta.

Huomas että kaveri vähän hermostu ja ei oikeen tienny mitä tehdä. Kyseessä oli siis nuori kirurgi. Kirurgi katsoi letkun päätä ja se oli koukussa. Kirurgi rupesi heti soittamaan puhelimella ja poistui hetkeksi pois. Tulee takaisin ja pahoittelee asiaa hirveesti, selittelee että papereissa ei lue että letkun pää on asennettu koukuun. Siksi hän uskalsi sen sieltä vetää ulos. Pahoittelu jatkui vielä monta kertaa. Tuli myös sanomaan että jos halutaan voidaan ilmoittaa hoito virheestä. Todettiin siihen vaan että ei se hänen vika ollut vaan sen joka sitä ei sinne sitä kirjannu.

Meille oli sitten lauantaiks ultra T-sairaalassa, jos en väärin muista niin äitini oli sillon myös siellä. Sama kirurgi tuli sillon aamulla vielä pahoittelemaan tapausta ja sano että ei ollut pystynyt yöllä yhtään nukkumaan kun oli miettinyt asiaa kokoajan. Sekin oli outoa kun mentiin sinne ultraan niin meitä käskettiin odottamaan käytävällä jossa oli muita ihmisiä. Sitten vaan sanottiin että ei me täälä voida odottaa meillä on infektio eristys. Hoitaja katsoi meitä ja oli silleen jaa no hetki. Sitten pitkän pohdinnan jälkeen päästiin huoneeseen odottamaan. Meitä pidettiin outona… Onneksi munuaisessa ei sitten näkynyt mitään ja kaikki oli hyvin. Sama nuori kirurgi tuli vielä sillon kertomaan tulokset ja pahoitteli asiaa vielä. Muistan äitini kanssa puhuneen että hänestä tulee vielä hyvä kirurgi kun noin paljon välittää. Muistaakseni tämä oli myös se päivä kun hiukset rupes kunnolla irtoamaan Saanan päästä.

Kun kotiin päästiin leikkasin Saanan hiukse pois. Se tuntuu muuten aika pahalta ja oudolta vetää oma tytär kaljuks. Totesin Saanalle että isi ottaa myös kaljun. Sanoin vielä että kasvatan hiuksiani niin kauan kunnes saat terveen paperit. Nooh edelleen sama letti päässä…

Noniin takaisin ensimmäisen leikkauksen jälkeiseen aikaan. Todettiin että kaikkea ei ollut saatu pois ja jouduttaisiin uudestaan leikkaamaan ja samalla hoidettaisiin se unohtunut tyrä. Mutta jotta se saataisiin mahdollisimman pehmeeksi ja helpoksi haluttiin kuukauden sädehoito antaa Saanalle jonka jälkeen heti olisi uusi leikkaus. Se oli raskas kuukausi kun joka arki aamu piti sairaalassa olla 8 aikaan aamulla. Tyttö unille ja sädehoitoon odota että tyttö herää puolenpäivän aikaa sitten kotiin ja taas uudestaan seuraavana aamuna.

Alussa raskaan teki myös se että oli ongelmia kela taksin kanssa. Aluksi pyysin että taksilla olisi istuin Saanalle. Ekana aamuna ihmettelen missä taksi viipyy ja sitten tulee soitto taksi kuskilta että mistä se istuin haetaan johon vastaan että mistä minä tiedän… Jouduin soittamaan toisen taksin kun muuten oltaisiin myöhästytty pahasti. Seuraavana päivänä tai ehkä sitä seuraavana taksi ei tullut hakemaan meitä TYKS:tä jollon kiukkusena soitan asemalle että mitä pentelettä. Sieltä sanotaan että joo menkää sinne pääovelle odottaa sieltä tulee vähän ajan päästä auto. Siihen vastasin että ei mennä sinne seisomaan vaan meille soitetaan millon se on siellä alhaalla. Enhän minä voinu mennä Saanan kanssa seisomaan vilkkaan oven viereen kun Saanan vastustuskyky oli ihan nollissa. Sieltä sanottiin että ei se oikeen sillain mene johon totesin että nyt menee.

Pitkän odottelun jälkeen soi puhelin ja taksi oli alhaalla. Siellä odotti meidän tuleva oma taksi kuski. Hän oli mukava, sen muistan että hänellä oli harraste autona vanha volvo amatson. Todella mukava mies. Ainut huono puoli että hänellä oli auto mistä en meinannut mahtua ovesta sisään. Enkä sillon ollut vielä näin lihava kuin nytten olen. Kesken kuukautta myös vaihtoi uuteen autoon missä oli myös ahdas oviaukko… =)